31.01.2012 Sydän kovilla

31,1,2012 Pentti-Oskari Kangas

Sri Lanka 31.1.2012 SYDÄN KOVILLA

HYMYTERAPEUTIT NAAPUREIKSI

Juuri kun olin selvinnyt säikähdyksestä aamuyön tunteina kesken syvien REM-unien rottien syömän vesiputken haljetessa katolla ja valtaisan vesimäärän ryöpsähtäessä suoraan päälleni (tsunamiko taas vai kiukkuinen vaimo), alkoi toinen koettelemus:

Viidakkotieltämme poikkeaa kapea polkutie talollemme. Risteyksessä hetteikön reunalla on lautahökkeli, joka on Karioskarin kummitytön isoisän rakentama  ja jossa hän vetelee päivänoksia. Baddegamasta muutti kyläämme perhe; rakennustyöläinen isä ja äiti, joka piti kahta lasta kotonaan.  6-vuotias tyttö ja 3-vuotias poika. He vuokrasivat kyseisen lautahökkelin. Rakennusmies-isä korjasi innokkaasti heidän uutta kotiaan. Alkeellinen vessa ja keittiönurkkauskin saatiin aikaan. Työmatkamopolle valmistui suojakatos. Aina, ihan aina, kun kuljemme talon ohi, lapset kirmaisevat tien viereen ja niin alkaa valtaisa heilutus. Ja mitkä hymyt. Aivan kuin Lotus Hillin hymypäivän kalenterissa. Uskomattoman suloisia lapsia. Joka kerta ohittaessamme saamme aimo annoksen positiivista virtaa. Emme ole heitä avustaneet, koska perheen isällä on töitä. (Marja kyllä taisi salaa viedä koulukengät tytölle – luulen). Ja sitten se toinen koettelemus:

LIEKIT AHMIVAT PERHEEN KODIN

Marja lähti viidakkoreissulleen ja minä jäin kirjoittamaan Töytärin Jussille lupaamaani päiväkirjaa. Keittelin aamuteetä kun kuulin pihalta hysteeristä ääntä ja itkua. Marja juoksi portista sisään ja huusi itkunsekaisella äänellä:  ”Oskari , Oskari. Tule äkkiä tänne. On tapahtunut jotain aivan kauheaa.”  Nyt oli sydän koetuksella. Lamaannuin täysin. Mitä kamalaa voi olla tapahtunut?  ”Se tienhaaran lautatalo on palanut maan tasalle! ” kirkui Marja.

Pikaisesti paikalle.  Luojalle kiitos, kukaan ei ollut loukkaantunut. Perhe oli ollut naapurissa kylässä kun palo syttyi, ilmeisesti sähkölaitteiden oikosulusta. Koko tontti oli karrella. Mopo, polkupyörä, vessa, huonekalut – ihan kaikki. Näky oli enemmän kuin surullinen. Perheen äiti istui maassa shokissa. Olen yrittäjänä tottunut usein tekemään nopeita päätöksiä. Intuitio on usein ohjannut toimintaani. Niin kävi nytkin. Kerroin saman tien perheelle, että me hommaamme heille uuden kodin. Koska talo oli vuokramaalla, siihen ei kannata rakentaa, sillä silloin se siirtyy maanomistajan omaisuudeksi. Maata omistaja ei suostu myymään.


Naapurimme koti paloi maan tasalle


Kyläläiset saapuivat aamun sarastaessa paikalle,
jossa eilen vielä oli perheen koti


Tällä työmatkamopolla ei enää ajeta

KÄTTÄ PÄÄLLE JA KÄSIRAHAA

Samana päivänä tein kyläkierroksen ja minulle selvitettiin myytävänä olevat tontit. Päädyin aivan meidän talvikotimme aidan takana olevaan tonttiin, josta omistaja pyysi 35.000 rupia per böördsi. 240 euroa per 25 neliömetriä. Tein tarjouksen 25.000 rupiaa per böördsi ja rahat maksan käteisellä heti, 173 euroa per 25 m2. Kun tontin koko oli 17 böördsiä  eli 425 neliötä, summaksi tuli 425.000 rupiaa, 2.950  euroa. 7 euroa per neliö. Toisella puolella naapuri pyytää 200.000 rupia per böördsi eli 55 euroa per neliömetri.

Löimme myyjän kanssa kättä päälle. Kauppa tehtiin. Laitoin yhden ehdon: Tontti rekisteröidään lasten nimiin. Vaatimus perustui monivuotiseen kokemukseen täällä. Murheellisia esimerkkejä lasten kannalta on aivan tarpeeksi. Tällaisessa tilanteessa vanhemmat suostuivat mukisematta. Menin mukaan notaarin luo ja valvoin, että kauppakirja todella tehdään lasten nimiin. Ja niin tehtiin. Vielä viime metreillä sain tingattua 25.000 rupiaa. Verot ja notaarin kulut olivat 20.000 euroa, joten Visani vinkui 420.000 rupian verran, 2.900 euroa. Sitten lupasin ostaa rakennusmateriaalit, jos rakennusmies isä rakentaa itse talon. Tähänkin suostuttiin.  

Työt alkavat muutaman päivän kuluttua. Koska asumme vieressä, materiaalien hankkiminen ja tarpeiden kontrolli on helppoa. Ovat nämä sellaisia velikultia kuitenkin. Arvioni rakennusmateriaaleihin on 3000-5000 euroa. Taloon tulee olohuone, yksi makuuhuone, keittiö ja vessa.

Palaneen talon perhe

TALONRAKENNUSKOKEMUSTA ON

Kun nyt tapahtumia ja päätöstäni analysoin, en kadu mitään. Oli perheelle onni, että olimme paikalla. Parasta oli, ettei lapsille ja muulle perheelle sattunut mitään. Heille jäi vain yhdet vaatteet, ne jotka olivat päällä. Ei mitään vakuutuskorvauksia, tietenkään. Lotus Hillin toiminta täällä on juuri tätä ruohonjuuritason toimintaa. Rahat menevät taatusti oikeaan kohteeseen lyhentämättömänä. Kyllä minulla alkaa jo olla kokemuksia talon rakentamiskustannuksista. Niitä on tehty täällä vuosien aikana jo kolmattakymmentä. Ja Coolman seuraa haukkana koko ajan asioiden edistymistä.

Helluinen yksityiskohta vielä. Kun tulimme notaarilta kauppakirjat kädessä, perhe kiitti ja kiitti minua. Perheen äitikin oli toipunut shokistaan. Täällä ei kukaan koskaan ole tarttunut käteeni niin lämpimästi kuin perheen äiti. Kiinnitin Positiivareiden rintanapin 3-vuotiaan pojan rintaan. Siinä luki sighalan kielellä: ”Tämä on minun onnenpäiväni”. Myönnän. Niin myönnän –  vanhalla miehellä oli taas vesi glaseissa.

NYT TARVISEMME TAAS APUA

Sinä, joka haluat auttaa tätä perhettä, voit osallistua juuri Sinulle sopivalla summalla. Tukijäsenlomake löytyy täältä

Toinen tapa auttaa on ostaa Ystävyyden rannenauhoja

Tontin ja talon lisäksi perhe tarvitsee huonekaluja, vaatteita, astioita, henkilöllisyystodistuksetkin ym., sekä isä mopon saadakseen käydä töissä. Myös Marjan antamat koulukengät paloivat. Perhe on nyt samassa tilanteessa kuin monet muut naapurit tsunamin jälkeen. Pidän teidät ajan tasalla asioiden edistymisestä kuvin ja päiväkirjatekstein. Etukäteen kiittäen niin paljon, että varmaan riittää.

MENETTÄMISEN PELKO TEHOAA

Muuten päivät kuluvat entisissä merkeissä. Aikamoista takkuamista välillä. Unohdettujen laakson miehet eivät ryhtyneetkään kaivamaan kaivoja itselleen, jolleivät saa palkkaa. Suutuin (muka) ja sanoin vieväni taskussa olevat kaivorahat takaisin Suomeen (ei minulla niitä rahoja ollut tietenkään mukana). Kyläpäällikkö soitti perään ja pyysi neuvottelemaan. Odotan kiusallani muutaman päivän. Kyllä miehet on ”joskus” aika ronttuksia.

TYÖ KIITTÄÄ TULOKSILLA

Lotus Hillissä kaikki hyvin ja volontäärit  Antti, Heidi ja Heli tekevät loistavaa työtä. Moni poika on oppinut Helin opastuksella englantia jo jonkin verran, keskimäärin enemmän kuin heidän ”normaalit kaverinsa”.  Onhan se pojille aikamoinen itsetunnon nousu ja he ovat intoa täynnä. Vammaishoidon ammattilaisena Heidi tekee myös ihmeitä. Antti organisoi ja pian on koko keskuksen koulutusjärjestelmä rakennettu uuteen uskoon. Huikeaa kehitystä. Tavoitteemme alkaa täyttyä.

Uutisiakin olemme kuulleet. Suomen iso kyläpäällikkö on pian tiedossa. Katsotaan, miten käy höyrylaiva Ukkopekan entisen salolaisen tarjoilijan? Hänkin on loppusuoralla. Tulisi tuttu mies tuttuun maisemaan. Ajamme näet Kultarannan ohitse suvella päivittäin monta kertaa.

Kävin ostamassa puhelimeeni Nokian alkuperäisakun. Hinnaksi ilmoitettiin 600 rupiaa = 4 euroa. Kun maksoin sitä, hinta olikin noussut hetkessä 5 euroon. Olin jättää ostamatta, kunnes muistin hinnat Suomessa. Alan tottua tähän hintatasoon. Mitenkähän lainkaan pärjään kotiin palattuani?

Lämpimin terveisin ( 34 astetta +plussaa )

Pentti-Oskari
Onnellinen mies