31.1.2018 Terveisiä Intian Valtameren luodolta! 31.1.2018 Terveisiä Intian Va...

31.1.2018 Terveisiä Intian Valtameren luodolta!

31,1,2018 Pentti-Oskari Kangas

Yli kuukauden olemme jälleen viettäneet perinteistä talviaikaamme Lotus Hill ry:n hankkeen parissa. Työt alkavat jo rutinoitua. Baddegaman poikien vammaiskeskus jatkaa toimintaansa entiseen tapaan. Paikallinen munkkien hyväntekeväisyysjärjestö vastaa toiminnasta ja sveitsiläinen pieni avustusjärjestö hoitaa taloudenpidon. Sen kohdalla kaikki menee kuin Strömsössä. Lähes kuuden vuoden rakentamisen, käynnistämisen ja toiminnan jälkeen kaikki jatkuu entisellään. Toki käymme säännöllisesti paikalla seuraamassa toimintaa. Nyt ei siihen enää ole tarvinnut puutua eikä taloudellisesti satsata. Se oli alun perin tarkoituskin. Täällä tällainen ei ole lainkaan itsestään selvää. Olemme siis onnellisia tukijäsentemme kanssa.

Pitkästä aikaa kävimme Toivolassa, eli Halpatotan lasten vastaanottokeskuksessa. Se oli yksi pääkohteistamme heti tsunamin jälkeen. Sen aikainen johtaja Parmasiri oli loistava yhteistyökumppani. Hän toimi puun ja kuoren välissä. Valtio suhtautui ”lapsivankilan” toiminnan avustamiseen lähes vihamieleisesti. Taustalla tsunamin jälkeen monien ulkomaalaisten (pääasiassa usalaisten) ihmisten rahastustoimet lastenkodeissa yms. Vieraat tuli paikalle, kuvasivat, filmasivat ja alkoivat varojen keruun. Lastenkoti ei koskaan saanut rupiaakaan, mutta me saimme vuosien uurastustyön jälkeen rakennettua luottamuksen Parmasirin kanssa. Vastaanottokeskus on nyt avolaitos ja vankilamentaliteetista ei ole tietokaan. Lapset käyvät koulua ja monille on työpaikka heidän täytettyään 18 vuotta.

Pari vuotta sitten Parmasiri suruksemme kuoli. Tilalle tuli uusi johtajatar, joka suhtautui meihin hyvin epäilevästi. Kun kysyimme, mikä on lasten suurin avuntarve juuri nyt, hän kertoi, että he tarvitsisivat 150 ruokalautasta ja juomamukia. Menimme Gallen kaupunkiin ja ostimme ne. Mutta luovuttaessamme ne johtajattarelle, suu oli mutrussa, eikä kiitoksen sanaa kuulunut. Lähdimme hämillämme pois. Muutaman päivän päästä Coolman kertoi johtajattaren soittaneen hänelle ja pyytäneensä vaihtamaan lautaset. Miksikö? On kuulemma väärän väriset. Emme vaihtaneet ja jätimme Toivolan pettyneenä sivuun.

Yllättäen saimme kutsun saapua Toivolaan vierailulle. Paikalla oli uusi johtaja, joka aiemmin oli toiminut alueen lastenkotien päällikkönä ja tiesi hyvin toimemme vuosien saatossa. Hän kiitteli meitä vuolaasti. Meille oli järjestetty ruokailu sekä upeaa ohjelmaa. Hieman hämmentyneinä lähdimme kotiin. Matkalla keskustelimme kuulemastamme. Aikanaan Toivolaan tuotiin lapsia ympäri saarta mitä moninaisimmin taustoin. Orpoja, hyväksikäytettyjä, imppaajia, pikkurikollisia jne. Näin on osittain vieläkin. Mutta oli järkyttävää kuulla, miten nykyään merkittävä osa lapsia joutuu eristyksiin varastaessaan nälkäänsä vaikka vain banaanin. Varsinkin, jos heidän sosiaalinen taustansa on kastijärjestelmän (jota saarella ei virallisesti ole) alaosioista. Mitä heille tapahtuu tällaisen toimen jälkeen. Poliisilaitokselle ja vankivaunussa Toivolaan. Näkemämme lapset olivat arviolta 6-18 vuotiaita. Oikeus voi ja kestääkin vuosia. On oikeuden tulos mikä tahansa, lapsi on heitetty alimpaan kastiin. Näitä surullisia lasten kohtaloita mietimme. Luulenpa, että tavalla tai toisella näitä lapsia vielä autamme. Edes pienimuotoisesti. Vaikkapa vaan koulukengillä.

Elämä täällä luodolla on tamilisodan päättymisen jälkeen entisellä mallillaan. Rauhallista on. Maaseudun ihmiset elävät vuosisatojen ja –tuhansien aikana muotoutuneen elämiskulttuurin mukaisesti. Buddhalaisuuden filosofien kauniit elämänarvot ovat vallalla. Toki on vastakkaisuuttakin, mutta esimerkiksi kriminaalisuus on vähäisempää kuin Tampereen Keskustorilla. Toista on sitten Colombossa. Pääkaupungissa. On kuin toista maata. Minä en sinne mene kuin pakottavista syistä. Marja kävi juuri äänestämässä Presidenttiä. Minä olin raukka ja makasin sohvalla iskiaspistoksen lumoissa.

Turistien määrä edellisvuosiin verrattuna ei ole muuttunut. TUI-matkatoimisto tuo Helsingistä suoralla lennolla vieraita tänne. Usein saa ostettua piletin pelkille lennoille. Qatar Airways on lisännyt myös päivittäisiä lentoja Helsingistä. Kyllä tänne pääsee helpolla, jos vaan haluaa. Rupian kurssi on nyt 180 rupiaa = 1 euro. Lounaskeitto maksaa 400 rupiaa ja grillattu shark 1000 rupiaa. Rice and curry 600:- 0.66 l olutpullo maksaa 1.50 rupiaa. Hinta puolittui, kun valtio halusi pontikan keiton vähenevän.

Helmikuussa on parlamenttivaalit ja se saa aikaan melkoista pöhinää. Täällä kerrotaan, että on aivan sama, mikä puolue voittaa. Samat ukot istuvat päättämässä. He vain vaihtavat puoluetta tarpeen tullen. Vahtikoiramme Tarja, jota kobra puri viime talvena pihallamme, oli viikkoja elämän ja kuoleman rajamailla. Nyt on terhakka vahti. Näkö ja kuulokin meni, mutta haukkuminen onnistuu. Meille tuli vähän niin kuin vuoronvaihtoon pentu, sekarotuinen Molli. Kun Molli haukahtaa, tietää Tarjakin toimenkuvansa. Välillä on sellainen mekkala, ettei paremmasta väliä. Täällä maaseudulla ja varsinkin viidakkoalueella on joka talossa oma securitas-systeeminsä. Kaiken liikkeen huomaava vahtikoira.

Kirjoitan jonkun ajan kuluttua vielä lisäkuulumisia. Mm. koulukenkien jakamisesta, josta kehkeytyy mielenkiintoinen juttu. Kerrotaan, että valtiokin on aloittamassa saman toimen. Hyvä. Kyllä me sitten löydämme uusia kohteita. Olen paraillaan ideoimassa UV-lamppuun perustuvaa juomaveden puhdistuslaitetta.

Lämpimin terveisin

Pentti-Oskari
ja Marja Kangas
Lotus Hill ry
sesonkityöntekijät