5.2.2019 Brexit jo vuonna 1948 5.2.2019 Brexit jo vuonna 1948

5.2.2019 Brexit jo vuonna 1948

5,2,2019 Pentti-Oskari Kangas

Hikkaduwa
Ceylonin ulkoluoto Intian valtamerellä

Tänne vaan. Kaikki on hyvin.

Lämmin tuulahdus. Muutamat tukijäsenemme jo ehtivätkin kirjoittaa odottavansa tietoja täältä. Lähestyvä aikuisikä ilmeisesti aikaansaa hieman hidaskäyntisyyttä. Mutta ei huolta eikä murhetta. Etelärannalla kaikki hyvin. Päinvastoin kuin kansainvälinen media antaa ymmärtää, ei täällä mitään vallankumouksia ole. Vain ja ainoastaan yksi entinen presidentti yritti päästä omin voimin takaisin ministeriksi. Pienoinen farssihan siitä tuli, kun talousministereitä oli parin viikon aikana kaksi. Kyseessä oli siis täydellisesti sisäpoliittinen vaatimaton tapahtuma, joka ei vaikuttanut kansalaisen elämään sen hörttäsen pöläystä. Saatikka sitten turistien elämään. Sen tämä turha sähläys sai aikaan, että monet länsimaat informoivat kansalaisiaan olemaan lähtemättä Sri Lankaan. Juuri kun sesonki oli alkamassa. Nyt sitten hotellit loistavat tyhjyyttään lukuisten peruutusten myötä. Tilanne on sama, jos Lapissa tulisi turistipalveluissa 3-4 kk tauko talvella tai Saaristossa kesällä. Surullista. Kaiken lisäksi rupian kurssi romahti saman tien. Kun vuosi sitten eurolla sai 150 rupiaa, nyt saa 210. Maa, joka monessa suhteessa elää tuonnin varassa, on nyt haasteiden viidakossa. Tavalliselle kansalle se vaikuttaa erityisesti haastavalta.

Brexit Ceylonista

Tänään on Sri Lankan 51. itsenäisyyspäivä. Sanat Sri Lanka tarkoittavat ”Ylevä maa”. Maa itsenäistyi Englantilaisten siirtomaan sen aikaisena BREXITTINÄ. Valtio, joka on demokraattinen sosialistivaltio, jota vanhat kommunistit johtavat. Merkillinen ja kiehtova maa. Vuoteen 1972 maan nimi oli Ceylon, jona sen vieläkin monet muistavat. Ceylon nimi näkyy muuallakin kuin teepakettien kyljessä. Maailman ainoa kumariiniton (terveellinen) kaneli tulee ainoastaan tältä saarelta. Ottamatta kantaa Englannin brexittiin, täällä se oli kansalle merkittävä vapautus. Eivät olleet Lontoon Sirit ja Lordit kovin hellämielisiä valloitettaviaan kohtaan. Luin paikallisen ystäväni Yliopiston gradututkielman valloittajien suhtautumisesta valloitettaviin. Ei ihme, että kaikki me valkoiset, asummepa täällä tai ei, olemme ”turisteja”. Olemme olleet täällä 34 vuoden aikana eripituisia ajanjaksoja yhteensä yli 7 vuotta ja osaamme nyt ounastella, millaista on maahanmuuttajan olotila. Mutta turisteille hymyillään ja ollaan ystävällisiä. Kas kun he ovat paikallisten työnantajia. Niin mekin. Sen vaan sanon, että 1948 brexit oli täällä paikallaan. Se politiikasta, josta ymmärrän niin vähän. Ihmisten elämästä sitäkin enemmän. Sanovatten kyllä, että se on sama asia.

Kaupan kautta mars!

Täällä olon aikana avustuskohteissamme on piipahtanut useakin tukijäsenemme. Se on meille mieluisaa. Olen oppinut käyttämään tilannetta hyväksemme edellyttäen, että vieraamme käyvät ensin paikallisen sekatavarakaupan kautta ja ostavat koulutarvikkeita, ruokaa yms. 20:- euron edestä per nokka. Se on täällä kova sana ja iso kassi tulee täyteen tarpeellista. Emme pakota vieraitamme. Kerron heille, että toimi on vapaaehtoinen pakko.

Vaihtoehtoja harmaudelle

Nyt kun saimme Finlandia Housen koulumme rahoituksen kuntoon myös täksi vuodeksi (kiitos erityisesti Finlandia Group Oyj:lle ja Mika Manniselle). Saimme vauhtia. Maalisudit ovat liikkuneet niin koulun seinillä kuin kalusteissakin. Kävimme paikalla suomalaisten tukijäsentemme kanssa ja saimme 250:- euron lahjoituksen. Sillä rahalla Tuk-Tuk täyttyi ääriään myöten. Koulutarvikkeita, pesuaineita, keksejä, vähän karkkejakin. Kirkkaita pastellivärejä 10 litraa. Lasten vanhemmat maalasivat tuolit ja pöydät viimeisen päälle. Se, mitä täällä ihailen, on värien käyttökylläisyys. Meillä oli Kuoreveden Suinulan kansakoulussa 1965 seinät harmaita, katto harmaa, mutta lattia olikin ruskeanharmaa. Pulpetit puun värisiä. Revi siitä sitten riemullisuutta. Täällä ihmiset ovat ottaneet värit luonnosta. Miksemme mekin Suomessa? Kevään ja suven värejä. Miksi ankeita syksyn värejä sateella. Onhan meillä syksylläkin upeita väriloistoja luonnossa.

Onnellinen mies jaksaa

Kouluvuotemme loppuu joulukuun alussa ja alkaa vuodenvaihteen jälkeen. Tulimme tänne juuri sopivaan aikaan. Unohdettujen Laakson koulumme oppilaat olivat järjestäneet perinteiseen tapaan tanssi- ja lauluesityksen, joka kesti vain 4 tuntia. Jokainen oppilas sai esiintyä mahdollisuuksiensa mukaan. Voi miten helluista. Upeat estradivaatteet oli saatu kunnalta lainaksi. Täällä on sellaisia vaatekirjastoja lapsille. Taas saimme kuulla, että tämä koulu on parhaiten hoidettu esikoulu alueellaan. Arvannet, että nukuin seuraavan yön syvästi. Normaalin 12 tunnin lisäksi vielä bonuksena 2 tuntia. Sitten Marja tuli katsomaan olenko kuollut. En ollut – vielä. Tuollaisessa tuntemustilassa olisi hyvä lähteä.

Kaikkea saa kun tahtoo

Vierailimme myös Lotus Hill vammaiskeskuksessamme. Maaliskuun 8 päivä vietetään 10-vuotisjuhlia. Emme ole paikalla, koska lentolippumme kotiin ovat 26.2. Juhlat on aina paikallaan. Me hankimme tontin, rakensimme 1200 m2 upean vammaiskoulutuskeskuksen, varustimme sen ja käynnistimme sen. Vastasimme sen toiminnasta operatiivisesti ja taloudellisesti 3 vuotta. Järjestimme Suomesta toistakymmentä vapaaehtoistyöntekijää jne. Vieläkään en ymmärrä, miten se oli mahdollista. Joskus ihmisellä vaan on taipumus ylittää oman osaamisensa. Nyt homma jatkuu paikallisten vetämänä. Hyvä niin, koska se oli alun perinkin tavoitteemme. Ja sitten taas kohti uusia haasteita. Vammaiskodin 25 lasta ovat meille ylirakkaita. Nyt ja aina.

Eranka, jokaisen rupian arvoinen

Eranka. Jalattomana syntynyt poika, jonka otimme kummilapseksemme jo 13 vuotta sitten. Rakensimme ensiksi toiletin oikein pytyllä. Paikallisilla kun on aina niitä jalanjälkivessoja, mutta Erankalla kun ei ole jalkoja! Sitten myöhemmin rakensimme kauniin kodin ja turvasimme pojan koulunkäynnin, proteesijalat yms. Kun koulu loppui, siirryimme muihin avustuskohteisiin. Kun sitten ilmeni, että Eranka pääsi pääkaupunki Colombon Yliopistoon, oli jatko selvä. Palasimme tukivanhemmiksi. Maksamme hänen asuntonsa siellä, ruoan ja matkat. Kaksi vuotta takana ja enää vain yksi edessä. Hän lukee business-ekonomiaa, kertomansa mukaan. Tuskin maltamme odottaa hänen sijoittumistaan yhteiskuntaansa. Eranka on avustettavista lapsista yksi sympaattisimmista, sitkeimmistä ja aikaan saavisimmista. On hienoa seurata ja auttaa tällaista poikaa.

Kaikki siemenet kasvamaan

Naapurikylä kaksi siskosta yksinhuoltajaäidin kera. Mieletön juttu. Toinen tytöistä oli käymässä talvikodissamme ja söimme papaijaa pihapuustamme. Kun hän poisti siemenet, hän neuvoi meitä istuttamaan siemenet maahan. He tekevät niin, ja heidän kotinsa pihalla kasvaa lukuisia papaijapensaita. Työt ovat koulussa luokkansa parhaita, puhuvat englantia loistavasti. Toinen tytöistä on alueen parhaita kansallispeli kriketin pelaajia ja toinen voittanut valtakunnan koululaisten kisoissa tukun mestaruuksia. On upeaa olla tukemassa perhettä, joka itse tekee kaiken mahdollisen omaan hyvinvointiinsa.

Hyvä mieli tästäkin

Muutama vuosi sitten aloimme avustaa yksinhoitajaäitiä, jolla oli kouluikäinen tyttö ja 5-vuotias autistinen suloinen poika, nimeltään Malli. Perheen isä kuoli ja perhe joutui evakkoon isän veljen omistamasta talosta. He joutivat muuttamaan aivan kauheaan paikan, sortumalla olevaan savitaloon. Rikkoontuneiden ovien ja puuttuvien ikkunoiden vuoksi käyntiämme edeltäneenä yönä viidakosta oli luikerrellut pokanka -niminen käärme, jota kutsutaan ”nukkuvaksi käärmeeksi”. Sen pistämisen jälkeen ihminen nukkuu muutamassa minuutissa, eikä enää herää. Viime talvena hankimme naapurin kaivosta vesijohdon, vesipumpun ja vesisäiliön sekä sähköt. Rahaa ei ollut enempää siinä vaiheessa. Lupasimme tänä talvena mahdollisuuksien mukaan jatkaa olosuhteiden parantamista. Siitä sitten seuraavassa raportissa lisää. Tulossa mukavia uutisia.

Pohjolan raikkauteen haaveillen
Pentti-Oskari ja Marja

Sähköpostia Oskarille
oskari@ukkopekka.fi

---