Kristiina Gerkman-Kemppainen Kristiina Gerkman-Kemppainen

Oli heleä kesäinen päivä. Niin kaunis, että oikein sieluun koski. Vielä enemmän sielua vaivasi se, että oli pakko olla sisällä, koska työt kutsuivat. Harmittelin asiaa tyttärieni kuullen sanoen, että on se kamalaa kun kaunis kesäpäivä menee aivan hukkaan. Tyttäret eivät olleet moksiskaan. He sanoivat hyvin rauhallisesti, että mitä tuosta stressiä repimään – tuleehan niitä päiviä… Lue lisää

Olin jo pitkään ajatellut, että voisin ryhtyä vapaaehtoiseksi auttajaksi. Sellaiseksi, joka käy yksinäisten ihmisten luona juttelemassa ja siten tuomassa ainakin hetken verran vaihtelua heidän elämäänsä. Ja kuten orastavien ajatusten kanssa tahtoo käydä, ne helposti jonakin päivänä tavalla tai toisella muuttuvat todellisuudeksi, usein aivan kuin itsestään. Nytkin kävi niin, kun osallistuin HelsinkiMission järjestämälle draamakurssille. Voi että… Lue lisää

Olen joskus saanut kuulla, että olen aivan liian tunteellinen. Joskus joku on myös ollut sitä mieltä, että menen turhan syvälle muitten ihmisten ongelmiin. Niin, ja ihan turhan paljon huolehdin, eikä oikeastaan kannattaisi niin paljon ikävöidäkään rakkaitaan, kun ovat jossakin tuhansien kilometrien päässä. Kuulostaako tutulta? Ympärillämme on kaiken aikaa menossa melkoinen kuorolaulanta siitä, minkälaisia meidän kannattaisi… Lue lisää

Viime aikoina on saanut tehdä lujasti töitä itsensä kanssa. Välillä kun on tuntunut siltä, että koko maailma ahdinkoineen ja kaaoksineen on muuttanut pääkoppaamme asumaan. On pitänyt oikein raivaamalla raivata tilaa mielenrauhaa ylläpitäville ajatuksille. Joku aloitti Facebookissa arkisten asioiden ja ilojen ketjun vastapainoksi kaikelle raskaaksi käyneelle keskustelulle. Voi miten hyvältä tuntui lukea, miten ihmiset olivat leikkineet… Lue lisää

Kun ystävä tai läheinen on vastoinkäymisten vuoksi väsynyt ja onneton, haluamme mielellämme auttaa. Olla läsnä, kuunnella, antaa parhaan kykymme mukaan neuvoja, keksiä lohdutuksen sanoja. Aluksi sanoja ja hyviä toivotuksia tuntuukin riittävän, mutta kun tilanne pitkittyy, sanat vähenevät. Huomaamatta voi käydä niin, että kanssakäyminen ei perustukaan enää luonnolliseen vuorovaikutukseen, vaan suhde on muuttunut siten, että toinen… Lue lisää