Muistosanat Muistosanat

Päivänä keväisen kirkkaana,
isä erkanit luotamme pois.
Sinä rakensit vahvan sillan,
jolla lapsesi kulkea vois.
Sen sillan toisessa päässä,
viel’ kerran isän tavata vois.

Minna

Olit niin kuin tähdenlento
lapsukainen, pieni hento.
Jäi susta muisto sydämiin
ja silmät täyttyy kyyneliin.

Lotta

Niin kuin muuttolintusen tie
Taivasta kohti matka vie
kuin unelma liitävi elämä pois
Kirkkausrantahan kodista maan

Raili

Kauniina päivänä kesäisen,
hiljeni sydän läheisen.
Lähtösi vaikea kestää on,
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat on.

Hanna

Oli sormet ja varpaat pikkuiset,
sydän sykki jo rinnassa mulla.
Omat aivot ja vakaat aikomukset,
minä maailmaan tahdon tulla.
Minä tahdon nähdä auringon
ja perhot viljapellon.
Tahdon kuulla sadun tuhkimon
ja kuiskeen kissankellon.
Mutta sitten tuon kaiken kokea sain
minkä aikuiset päättää ja keksi.
Minä lapsen vuonna kun elin
vain kaksitoistaviikkoiseksi.
-Aila Hukkanen

Pilvi

Nyt kyynel kuivu ja murhe vaivu,
tään haudan luona ei surra saa.
On taisto laannut, hän rauhan saanut
ja onnellisna nyt uinahtaa

Niin turvaisasti ja luottavasti
hän armoon Herransa turvasi,
ja lapsen lailla, huolta vailla
päänsä kuolohon kallisti

(äitini toivoma muistovärssy)

Marja-Liisa

Suru suunnaton sydämiimme iski
kun pappi matkasi päässä kädet risti.
Tuotti kaipuu suuren pahanolon,
mutta lohdutti tunne läsnäolon.
Sanat suuretkaan eivät suo takaisin tuo,
joten päästämme sinut taivaan Isän luo.
Joka hetkestä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen
nyt kiitämme hiljaa nöyrtyen.

Annika

Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän.

Jami

Sinut näin viimeisen kerran,
hymyilevänä ja kauniina,
illan auringonlaskun värit hiuksissasi,
olit lähtemään jo valmiina,
sinä rauhallisesti nukuit pois,
unta kauniimpaa ei nähdä vois,
mitä sinä näit,
yli sillan kävelit hentona

Ianna

Hiljaa hän sanoi elämälle hyvästi,
hiljaa hän liukui pois luotani.
Kevätpäivän tuuli henkäili
lohduttaen minua surussani,
vieden hänet kauas luotani.
Sinne, missä tuska on poissa.

Johanna