Muistosanat | Page 5 of 9 | Positiivarit

Kun olen kuollut

Kun olen kuollut
Itke hiukan minun vuokseni
Ajattele minua toisinaan
Mutta älä liikaa
Ajattele minua silloin tällöin
Sellaisena kuin olin eläessäni
Toisinaan on mukava muistella
Mutta ei kauan
Jätä minut rauhaan
Niin minäkin jätän sinut rauhaan
Ja niin kauan kuin elät
Säästä ajatuksesi eläviä varten
-Perinteinen intiaanirukous

Kutsuit veljemme parempaan maailmaan

Kutsuit veljemme parempaan maailmaan,
lepoon rauhaisaan; avaraan.

Mika

Sinun kätesi oli hyvä lämmin ja hellä

Sinun kätesi – oli hyvä, lämmin ja hellä.
Sinun hymysi – sen muistan mä hellyydellä.

Sinun äänesi – kaikuu sydämen käytävillä.
Sinun kuvasi – aina silmissäin näkyvillä.

Sinun nimesi, sinun nimesi
– kuiskaan hiljaa rakkaudella.

— Mummolle -08 —

Mari H

Ei meren myrskyä ei sadetta taivaan

Ei meren myrskyä, ei sadetta taivaan.
Saat astua rauhan laivaan.

Hiljaa lipuu viimeiseen satamaan,
sinua jäämme kaipaamaan.

Taina

Kirjoittanut äidillemme sisareni Sara:

Kirjoittanut äidillemme sisareni Sara:

Äiti,
Anna anteeksi kyyneleet nää.
Ne surua on ja ikävää.
Me emme sua vielä antaneet ois,
vaan lähdit luo enkelten,
luotamme pois.
Niin, koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän,
yht’äkkiä huomaa,
nyt päättyi se tähän.
-Sara Jeromaa-

Riikka

Tuli enkeli taivaasta vuoteesi luo

Tuli enkeli taivaasta vuoteesi luo
ja kuiskasi Sinulle hiljaa,
lähde kanssani Taivaan Isän luo
sillä olet jo kypsää viljaa.

Leelia

Niin paljon tekoja

Niin paljon tekoja
Niin paljon muistoja
Niin paljon hyvää
Niin paljon ikävää

Kukaan ei sanonut

Kukaan ei sanonut,
että se olisi helppoa.
Kukaan ei sanonut,
että se olisi näin tuskallista.

Ansku

Minun laivani lipuu jo satamaan

Minun laivani lipuu jo satamaan,
sen kauniin ja ihanan
rauhan maan.
Siellä aatos alati viivähtää,
tänne tuskien taakka jää.

Sanna

Kauniina nauhana vuosien päivät

Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist` en yhdenkään kadota sallis.

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht’äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.

Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.

Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi kopin pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.

Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.

-Hannele Vänskä

Kate