Osanotto Osanotto

Lensi Enkeli taivaasta päälle maan
tätä suruviestiä kertomaan,
oli tullut käsky viisaamman
lähteä pikku-Emman kohti
taivaankotia kulkemaan.

Kätkee vanhemmat sydämeen
kaiken sen, mitä kokivat
kera tyttären.
Ei muistoja koskaan pois ottaa voi
-ne uudelleen Emman viereen toi,
-ne tulevat yksi kerrallaan
ja koskettaa jokainen vuorollaan.

Erik ja Emilkin kaipaa niin,
tulee pienet silmät kyyneliin.
Miksi? Taivaan isä veit Emman pois?
Eikö taivaanasuntoja vanhemmilla
täyttää vois?

Niin paljon liikkuu mielessä
kysyttävää?
Jota ihmismieli ei ymmärrä.
Kun rakastaa, rakastaa ja rakastaa,
ohjaa, neuvoo ja kasvattaa.

Turhaa-kaikki-huomata saa,
pysähtyä sitten ajattelemaan.
Tulee-ITKU-VIHA-ja-HELPOTUS-
Ei, ei tämä ole mikään
rangaistus – vaan taivaan isän
käden kosketus.
Ei sitä silti todeksi uskoa voi,
kun lähtee viereltä rakkain pois.

Säilyy Emma aina mielessä meillä,
eikä rakkautta häneen kukaan kiellä.

Siis nyt lujana pysykää ja
yhdessä eteenpäin pyrkikää,
Sillä Taivaankodissa hyvä olla on.
Siellä pikku-Emma teitä odottaa ja
hän odottaessaan onnellinen on.

Kummitäti

Suru on hinta,
jonka maksamme rakkaudesta.

Leena

Täällä on kuin kukkasella,
aika lyhyt meillä;
siellä elo loppumaton
niin kuin enkeleillä

tarua ikävöiden

Katsokaa taivaalle! Siellä on uusi tähti.
Vilkuttakaa tähdelle, se vilkuttaa takaisin.

Jatjat

Sinä lähdit, et kertonut minne,
tähdeksikö asetuit,
vai tuulenako kuiskaat puissa?
Vai olitko se häikäisevä aalto,
jonka rannalla näin?
Vaan kun kuuntelen tarkoin,
Sinä sittenkin kerrot:
– teihin jäin.

Pike

Jo kauan kulki enkeli vierellä väsyneen.
Käteen tarttui, kotiin vei uupuneen.
Nuku unta rauhaisaa.
Olet aina aatoksissa enkeleinä.

eija

Vaikene sydän, kuuntele hiljaa,
on kuolema niittänyt kauneinta viljaa

Ulla

Myös rakkautta suru olla voi
Se katse tumman sopusoinnun loi
Kun aamun tullen menit ymmärsin
Sen kaiken mitä menetin.

-H11-

Näki värejä siellä, missä muut vain harmaata.
Poimi kukkia sieltä, missä oli vain kovaa maata.
Ei katsonut taakseen, aina eteenpäin
Niin paljon ikävää nyt tunnen sisälläin

-Klamydia – hän on poissa

Kun aikaa on kulunut,
Hän – poislähtenyt,
muuttaa muotoaan.

Hän, joka on ollut
käsin kosketeltavana kaipauksena,
kivettyneenä suruna sydämessä.

Hän – poislähtenyt,
muuttuu kevyeksi, lämpimäksi
tuuleksi kasvoillesi,
ja tunnet,
miten rakkaus, ilo ja kiitollisuus
koskettaa sinua.
Ja tiedät,
että kaikki on hyvin.

Hän – poislähtenyt,
on nyt osa sinua ja äärettömyyttä,
juuri sitä äärettömyyttä,
mitä sinäkin olet.

Raili