Värssypankki Värssypankki

Kyyneleet ovat sydämen xxxxxx ettei sydän halkeaisi surusta …

Sari

Pelko on sitä kun itse huomaa omien käsien tärisevän ja vielä pelkäävän sitä että muutkin huomaavat ja heitäkin alkaa tärisyttää.

Päivikki Puonti

Jossain puhaltaa lempeä tuuli, joka jouluviestin hämärässä kuuli.

Maritta

Käsi ukin käteen tarttuu,
aika kuluu, molemmat varttuu.
Toinen lähtee, toinen jatkaa,
ikävissään yksin matkaa.

Tiina

Toivon sinulle joulun rauhaa:
kynttilöiden helminauhaa,
kuusen tuoksua, tonttujen juoksua,
valkoista lunta kuin kaunista unta.

Sanna Kare

Koronasyksyllä 2020 Miksi pelätä koronaa, miksi kuolemaa? Korona tulee jos on tullakseen, kuolema tulee ajallaan. Nyt ei auta mielen kapina, ei jonninjoutava napina. Nyt on aika toimia, ohjeita kuunnella ja noudattaa; Käytä käsidesiä ja maskia, näin vältät kulkutautia! Muista pitää turvaväli, älä ystävää ylintäkään hali! Älä kaupungilla turhaan liehu, ravintoloissa yömyöhään riehu! Mene kauppaan mielummin yksin, kuin kaksin, hommaa lapsille lapsenvahti – ei kannata koko perhettä kauppaan raahata, hyllyjen väleissä joukolla kaahata! Shoppailunkin aika tulee sitten aikanaan, kun nyt vielä syksy ja talvi jaksetaan. COVID-19 on vakava tauti, ei sen edessä kukaan elämästä nauti, mutta pois turha kapina, on aika virkavaltaa totella ja toimia; Nyt ei todellakaan tule liikaa bilettää, senkin aika tulee kun ennättää! Vanhuksille tulee soittaa ja antaa aikaa, lähimmäisiä kaikkia esirukouksin kantaa! Voimia siis kaikille meille maskien taakse piiloutuneille. Laitetaan silmiin tuiketta tähtien, ollaan tähtinä toisillemme; syksyn pimeydessä loistetaan, korona- ahdistusta näin poistetaan. Kun maltamme syksyn ja taitamme talven selän, uusi rokote silloin jo tullessaan meitä uuteen kesään johdattaa, uuteen aikaan parempaan. Toivo paremmasta meille voimia antaa, yli synkän syksyn meitä kaikkia kantaa; kesällä sitten saammekin iloiten huudella: \”Hiphurraa hei, rillumarei, uusi rokote koronalta siivet vei!\”

Kaija Munne

Kummitädin muistoa kunnioittaen: Aivan kuin varkain, marraskuun sumuiseen aamuun, aurinko nousi pilvien taa. Jumala kirkkaudessaan odottaa lastaan; uutta kulkijaa taivaaseen saapuvaa. Enkelit vienosti lauluaan laulaa, tervetulleeksi toivottaa. Ei laske aurinko enää koskaan, suo Kristus ikuista valoaan. Poissa on maallinen kipu ja tuska, enkelikuoroon liittyä saat. Meillä lohtuna sydämen toivo: Taivaassa kerran kohdataan. 4.12.2020 Kaija ja Seppo

SYKSYLLÄ 2020 Luoja ottaa pensselin suureen käteensä; värjää pensaat ja puut ruskan värisiksi, punaisiksi ja keltaisiksi. Sateesta huolimatta lähden ulos. Laitan sadetakin päälle ja saappaat jalkaan, annan syyssateen suudella kasvojani, syystuulen puhaltaa mielestäni pois korona-ahdistusta, pelkoa tuntematonta kohtaan. Ulkoa sisälle saapuu tyynempi ihminen. Sytytän kynttilän, keitän teen, käperryn sohvan nurkkaan lukemaan. Katseeni osuu kynttilän ylöspäin kohoavaan liekkiin, ajatukseni tavoittavat taivasta; sydämestä nousee hiljainen kiitos Luojalle tästä hetkestä; kodin lämmöstä, ihmisistä joita rakastan, jotka minua rakastavat. Juuri tällä hetkellä asiat ovat hyvin. Syksyn sylissä on autuas olo! Turvallista ja siunattua syksyä kaikille!

Kaija Munne

Illalla tiennyt ei kukaan, surun suuren aamu toi.
Saattaen, vaan matkalle mukaan, meistä kukaan ei tulla voi.

-Heli Kallio

Oli kurrella kiire herätä
Että ehtisi paljon kerätä
Tammenterhoja
On syksy jo pitkällä aivan;
Näkisinkö sen minä vaivan
Varastoida herkut moiset?
Ellen pidä kiirettä Ei ole mulla einettä
Kun pakkasherra paukkaa.
Jo kiireesti kurre heräsi
Se tammenterhot keräsi.
NYT saa talvi tulla On ruokaa kyllin mulla.

Leena