Värssypankki Värssypankki

Muistolle. On kevät, koivun silmut aukeaa, muistot, menneen, Sinetän, Tule uniin.. Pohjoisen kauniit maisemat. Ihmiset, ihanat. On Rovaniemi mielessäin, oletko mennyt Luojan luo, tarhaan luojan armaan.

leeaorvokki

Jossain äiti Amma halaa. Jossain itkee äijä salaa. Ihminen jos koskettaa, aina joku onnen saa. Kun avoin oli äidin syli, niin pääsin pahan päivän yli. Äidin käsi lohdun antoi. Yli suuren surun kantoi. On äitii vailla orpolapsen elon alku vaivaista. Saattaa puute kosketuksen piltin elon katkaista. On sanat joskus voimattomat lohdutusta jakamaan. Älyn keinot avuttomat surullisen kohtaamaan. Halaus taikka kosketus on joskus ainoo lohdutus. Kun sanat loppuu oikeat, niin riittää, että kosketat. Ihminen voi pihdata vaikk’ kaiken sai hän lahjana. Näin estyy lämmön virtaus ja pysyy moni surkeus. Aurinko ei vanhene, vaikk valoaan ei säästele. Rakkaus kasvaa jakaen. Myös antaja saa rakkauden. Rakkaus on vastalääke himon rumaan ahneuteen. Omistaen ei hän koske, ken avun tarvii murheeseen. Ei kaikkiall’ oo peikkoja, vaikk’ oomme usein heikkoja. Ken sitten päättää uskaltaa, hän uuden auvon oivaltaa. Sääliä voi häntäkin, ken aina kylmin askelin kulkee ohi surevan, et säästäis oman aseman. Ken aina pelkää koskettaa, hän saattaa itse vaikertaa. Kuka häneen pahoin koski? Miksi hehkuu toinen poski? Vain Pyhä koskee saastaiseen. Tavis säästää prameuteen. Rakkaus yltää taivaiseen. Se on altis nöyryyteen. Kaikella on aikansa. Ajoitus avain kaikessa. Sana sanottu ajallaan – kultaomena hopeamaljassaan. Mut’ älä silloin ohi käy, kun tietä muut’ ei ulos näy. Voi ihmishengen pelastaa, ken oikein taitaa koskettaa. Tiedekin sen todistaa: Kosketus voi parantaa. Koskettava tohtori tietämättään paransi. Kosketus voi ottaa mukaan, tai sitten oven sulkea. Ken kädet joskus haliin avaa, ei vielä ole julkea. Jos vaikka sanat näyttää tuonne, niin tärkeempi on teon juonne. Sanoilla jos hämäätkin, niin keho kertoo varmemmin: ’Sinua en kosketa, sill’ en pidä sinusta.’ Ei yksin pärjää yksikään. Me luotiin yhdess’ elämään. Äl’ ohi kulje surevan, vaan ole käsi Jumalan. Sill’ kenties jopa huomenna on elos täynnä surua. Silloin siipi enkelin koskee muodoss\’ kumppanin. Raimo Kivioja

Raimo Kivioja

Vain siten, että antaa elämälle mahdollisuuden, voi saada tilaisuuden kokea jotain kaunista ja hyvää.

Kaija Munne

1. Nirskuen ja narskuen, puhuu herra Pakkanen. Luonto nukkuu uneksuu, metsässä on tammikuu.
2. Valkohanki kimmeltää, oksat peittää kuura, jää. Hymyyn käy jo päivän suu, onkohan nyt helmikuu?
3. Talitintin titityy, kevätsointiin virittyy. Mäyrämuori havahtuu, joko nyt on maaliskuu?
4. Pajunkissan hento pää, iloisena pilkistää. Kevätsade ropsahdellen, kutittelee nenää nallen. Vesi puroon huuhtoutuu, on siis metsän huhtikuu.
5. Västäräkki matkoiltansa, kertoilee jo juttujansa. Lintukodin kuistilla, iloinen on tunnelma. Laulut kauas kantautuu, onkohan jo toukokuu?
6. Lammen luona majavan, lapsikatras villi. Heiluu viikset, hännän lapa, uiminen on hauska tapa. Kukkii nurmi, kukki puu; metsässä on kesäkuu.
7. Tuoksuu villit mansikat, vadelmat ja lillukat. Eipä maistu mikään muu, on jo metsän heinäkuu.
8. Sirkka viulun virittää, soittojansa sirittää. Ilta hämyyn kietoutuu, onkohan jo elokuu?
9. Rouskut, tatit, vahakkaat, vanhat sekä nuorekkaat. Maasta ylös kurkottuu, nyt on metsän syyskuu.
10. Katsokaa lehtiä putoaa, punaista, keltaista, ruskeaa. Pöllövaari vastaa: Huuuuuu, metsässä on lokakuu.
11. Pakkaspojat rakentavat, lammikolle siltojaan. Huurukeijut levittelee, harsojansa yli maan. Näyttäydy ei kukaan muu, metsässä on marraskuu.
12. Tähtitaivas kirkastuu, nyt on metsän joulukuu.

lukija

Kävipä melkoinen nakki
– tuli valkoinen lakki!
Onnea!

Jose

Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee toisten teitä.
Me kuolemme,
emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.
-Martti Lindqvist

Hannele

Taas vuosi vierähti ja
mittari eteenpäin kierähti.

Liian runolliseksi en rupea,
kerron vain että olet upea.
Elämäs on jumalten juomaa.
Sen maku on kohtalon luomaa
ja kypsyys vuosien tuomaa.

Tulevia vuosias kiireettä vietä,
edessä vielä on mukavia teitä.
Leppeitä tuulia rauhassa haista
ja elämän anteja halulla maista.
Niin monta pientä tähtöstä
kuin taivaankansi kantaa,
niin monta onnentoivotusta
tahdomme sulle yhdessä antaa!

Hyvää syntymäpäivää!

Elämäntuuli purjeet pullistaa,
illan tullen vienoksi vireeksi vaipuu
ja elonpurren hiljaa satamaan saattaa.

Rentoreiska

Nuku, nuku, lapsukainen!
levähä levon ajalla –
viel’ on tyven tuuvitella
satamassa suojasesa.
Eivät huolet herättele
äitin helmasa hyväsä;
eivät viettele valehet
isän polvella ilosen.

-Pietari Ticklen

KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI PEHMEIN KÄTÖSIN?
HÄN KOSKEE RUUTUA SORMELLAAN,
JA HIUTALE SULAA LENNOSTAAN,
JA PIMEÄ RUUTU VALKENEE,
JA TÄHTI SUURENA SÄTEILEE.

KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI POSKIN PUNAISIN?
HÄN ON OMENAN LIHAA KOKONAAN,
HÄN ON JOULUN TUOKSUA TULVILLAAN,
HÄN ON TORTTU JA LUUMU JA RUNSAUS,
HÄN ON HERKULLISIN AISTIMUS.

KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI SILMIN HOHTAVIN?
HÄN ON KYNTTILÄN LIEKKI LÄMPÖINEN,
HÄN ON SÄIHKY JA KIMMEL HANKIEN.
ON PIIPPALAKKEJA SILMISSÄÄN
JA TÄHDEN HYMY JA RIEMU JÄÄN.

KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI ÄÄNIN HELKKYVIN?
HÄN ON SOITTORASIAN SULOKKUUS,
HÄN ON KIRKONKELLOJEN TOTISUUS,
HÄN ON NAURU JA SALAINEN SUPATUS
JA KIRKAS TIUKUJEN KILAHDUS.

KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI JALOIN TANSSIVIN?
HÄN ON TONTTU JA PORO LAPINMAAN,
HÄN JUOKSEE LAHJOJA PULKASSAAN.
HÄN KIITÄÄ KIRMATEN JOKAISEN LUO.
HÄN, KERKEÄ, KUKKIVA, JOULUN TUO.”

-Anja Samooja

Maarit