Suru Suru

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja toinen jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Unen purppurasiltaa pitkin tule
kun kaipuu on lohduton.
Pidä kädestä kiinni silloin
kun minulla ikävä on.
Ja luokses kun saavun milloin
ole minua vastassa silloin.

Maa kukkaa köyhempi,
taivas enkeliä rikkaampi.

Tintsu

Ystävyys jatkuu, ei se katoa pois,
vaikka hän ei enää vierelläsi ois.
Se jatkuu kauas sateenkaaren taa,
sieltä löytyy teidän muistojen maa.
Se ylittää pilvet, vie tähtien päälle,
heittää hyvästit kaikelle ikävälle.
Hymy tarttuu, voi käsi käteen liittyä,
astelette taas kohti kukkivaa niittyä.
Kyynelet kuivaa ja katso: Siellä,
on ystäväsi, sua odottaa vielä.

Marja

Mitä pelkoa kuolemasta,
sinä tulethan takaisin.
Tulet suvien angervoina,
kuunhohtona syksyöin,
kevätrantojen kulleroina
ja talvien huurrevöin.
Olet pisara kaikesta siitä,
mikä on ja tänne jää.

Rakas äidilleen
on lapsi jokainen.
Ensihymyn muisto
on ikuinen.
Muistoon sekoittuu kyyneleet,
ne surusta ovat syntyneet.
”Nuku rauhassa lapseni,
enkelit ovat luonasi”.

Taina

Vain puhallus

Läpi ruusutarhan kuljit,
kukat tuoksui, joskus pistikin.
Vain puhallus – olit poissa,
mutta turvassa kuitenkin.

Muistokirjoitus äidilleni 2003

Mari

Kesän kukat jäivät kukkimaan,
meren laineet loiskimaan.
Jäivät aurinko ja aavat veet,
jäivät suven ikisäveleet.
Turhaan oottaa polku valkamaan,
turhaan venho vettä halkomaan.

Ei niin suurta surua, ettei ilo voita,
ei niin pitkää pimeää yötä, ettei aamu koita.

Aamu jo alkoi sarastaa
kutsui taival vaeltajaa
silmissään unen tähti
toiviotielleen hän lähti