Suru Suru

Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois
emme sua vielä antaneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton
mutt’ tiedämme sun hyvä olla nyt on.

Niin päättyi matka maanpäällinen,
alkoi aika iänkaikkinen.
Jäin yksin tänne kulkemaan,
vain muistot enää mua lohduttaa.
Kun yhteen liitän käteni ja
suljen silmäni,
voin jälleen olla kanssasi,
nyt ja iäti.

Susanna71

Pois lähdit kotimme hellä hoiva,
mi’ meitä ohjasit neuvoin, töin,
sun kätes’ ain oli ahkeroiva,
sun valvoi silmäsi päivin, öin.

Olit puoliso jalo ja parhain,
minkä ihminen matkalleen saa,
kyynelhelmiksi vaihtui jo varhain,
mikä kalleinta ois’ omistaa.

Oi Taivaan isä rakkahin
lepo lempeä isälle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin
ikirauhaan luoksesi kanna.

Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää
taakse ja muualla soi tuuli.

-Aila Meriluoto

Niin paljon ois mummille sanottavaa,
niin paljosta kiitettävää.
Vaan nyt kaiken sen kaipuun ja ikävän
saa kertoa kyyneleet nää.

Pia

Nyt jätän tuvan tutun,
polut rakkaan ja pihamaan.
Pois riisun arkinutun,
puvun uuden saan.
Mä olen jo kypsää viljaa –
pois pyyhkikää kyyneleet.
Kodin helmasta poistun hiljaa
Herran haltuun rauhaisaan.

Minne meri ja taivas kantaa
minne aalto ja tuuli käy
siellä nouseva aurinko hohtaa
ja sydämelles lempeän rauhan suo.

Niin elämä jatkuu,
sen eläjät muuttuu.
Elämä ottaa ja antaa.
Kun saapuvat aurat
taas kurkia puuttuu,
siivet eivät jaksaneet kantaa.
Vaan vanhimmat kurjet
kun aurasta poistuu,
poikasten siivet jo kantaa.

ape