Suru Suru

Ajoissa lähdit mukana tuulen,
vaan kun silmäni suljen,
sun naurusi kuulen.
Iloinen katse, suu hymyssä päin,
vastahan sinut sellaisena näin.
Nyt matkaat maahan ikuisuuden,
sieltä löydät rauhan ja onnen suuren.
Kuiskaan viestin, sen lähetän sinun mukaan,
”Nuku rauhassa rakas, ei sua unohda kukaan!”

surija

Kesäpäivä kun iltaan raukes,
tuli hiljaista, hiljaista niin.
Eräs portti vaan hiljaa aukes,
ja se iäksi suljettiin.

Pois aurinko painui, lankesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.

Hyvästi lammen selkä,
kotiranta ja salmensuu.
Hyvästi pihapolku,
ovenkahva ja kynnyspuu.
Jääkää hyvästi kaikki,
joiden kanssa matkaa tein:
Sama Luoja mi`varjeli tieni,
tiet teidänkin varjelee.
Sama taivas mi`hautani yllä
teidän yllänne kaareutuu.

******

Lähti lentoon enkeli hellä taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan.
Kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen hänet armaan,
vei turvaan paikkaan tähtien taa.
Luokse Jumalan kaikkivaltiaan.

Henna

Niille,
jotka tänään lähtevät
pilvien yläpuolelle
on luvassa tähtisadetta,
taivaan täydeltä
tähtisadetta.

Ulla

Nousit vain laivaan hopeiseen,
joka seilasi meren taakse taivaaseen.
Ja siellä taivaan satamassa,
maassa niin ihanassa,
kuljet tähtipolkua,
kuulet lintujen laulua.

Ja kun taivaalta tähtenä katselet meitä,
ja silmissämme näet kyyneleitä,
silloin kerrot: Olen olemassa,
olen tässä, olen rakkaitteni sydämissä.
Pysyn aina lähellänne,
olen aina ystävänne.

juulia

Puolisolle ja ystävälle

Niin kauan saimme kulkea yhteistä matkaa,
nyt täytyy minun yksin matkaa jatkaa.
Nyt askeltes kaikua kuule en,
mua lohduta Luoja, rukoilen.
Nuku rauhassa rakkaani mullassa maan,
sinun vierelles kerran viel tulla saan.

Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan
joka puhkeaa kukkaan
ja ehtoolla leikataan
-Mika Waltari

Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vaik’on sydän,silmät täunnä kyyneleitä.
-Lensku

Kaisa

Askel pienoisen, arasti käy.
Luo katseen arkkuun,
tuo poika pienoinen.
Tuollako isi? kysyy hiljaa hän.
Kyynel poskelleen vierii,
silti katseellaan etsii.
Ei isiä näy, kanssa enkelten käy.
Katseen painaa, laskee seppeleen.
Suru suunnaton,
täyttää pienen sydämen.
-Jari

Johanna