Vuodenajat Vuodenajat

Talviaamuna Katson ulos ikkunasta talvimaisemaan, lunta valkeaa on kalliomme tulvillaan. Sen kirkkaus ja valo mielen rauhoittaa, kauneudellaan kantaa päivään tulevaan. Talvi 2021 Tänä vuonna sittenkin tuli talvi, vaikka hitain askelin. Joulun olan takaa kurkisti, vihdoin uskalsi tulla näkyviin; alkoi lunta satamaan – maalasi maisemaan, vanhanajan runsaslumisen, meille rakkaan talven. Meistä kuori esiin sen; reippaan talvi-ihmisen. Koronatalvella 2021 Ei päivää ilman koronauutista, niitä tulee joka tuutista. Pieni ihminen ihan ahdistuu, sydän suppuun puristuu. Onneksi on talvi valkea, lumirikas ihana – lahjoittaa lumi valoaan, kera auringon suo hanget hohdettaan. Hyvä on lenkkeillä, luistella, hiihtää, mäkeä laskea, alas kiitää, ulkosalla aikaa viettää, tavata turvavälein rakas ystävä. Vaikka ulkomaille ei mennä saa, voi kotimaassa vapaasti luonnossa vaeltaa, sieltä voimaa ammentaa. Kiitos talvi kun tulit meitä auttamaan, korona-ahdistusta pois poistamaan! Lumihiutaleet Lumihiutaleet hiljaa leijailee, maa valkean vaipan yllensä saa. Pitkästä aikaa on oikea talvien talvi; pakkaslumi narskuu jalkojen alla. Helmikuun kaunis pakkassää, sisäisesti meitä lämmittää. Vaikka pakkanen punehuttaa nenän ja poskipäät; kaikki ulos nyt joukolla lähdetään. Elämän kangaspuut Elämän kangaspuissa vaihtuivat värit kuin varkain. Olin jo tottunut näkemään pitkän synkän syksyn pimeät raidat, tottunut niin, etten enää muuta uskaltanut odottaa, kun yht`äkkiä vuodenvaihteen jälkeen luonto yllätti; talven sukkula heittää elämän loimiin lumenvalkoisia kuteita; valkoiset raidat levittäytyvät silmien eteen, houkuttelevat tanssimaan talvisen luonnon muokkaaman lumimaton päällä. Helmikuun aurinko tanssii kanssani! Mindy-kissa Minun kissani on aivan verraton, se rakastaa lunta ollen vallaton. Heti aamusta aikaisesta se ulos kirmaisee, kiertää pihan ja lumessa kieriskelee – ei pakkanenkaan sitä haittaa, mutta jälkeen ulkoilun ruoka ja uni sille kyllä maittaa. Se käy pitkäkseen olohuoneen soh-van päälle ja naukaisee minulle, emännälle: ”Laitappas` takkaan valkea, olen melkein kylmästä kankea!” Aforismeja Neljä emäntää, jotka tietävät oman arvonsa ja pukeutuvat sen mu-kaan; kevään emännällä heleät vihreät, leskenlehden keltaiset, sinivuokon siniset ja tuomen valkoiset värit, kesän emännän vaatteet tuovat mieleen taiteilijan väripaletin, syksyn emäntä pukeutuu ruskan väreihin, keltaiseen ja punaiseen, talven emäntä valkoiseen turkkiin, jonka helma ylettyy tänä talvena -21 koko kauniin maamme ylle. Helmikuu ja maaliskuu ovat pariovi kevään olohuoneeseen. Aurinko toimii ovimiehenä. Karhu on viisas; kun luonnon buffetpöydässä ei ole sille tarjot-tavaa, asettuu se makuulle ja nukkuu, kunnes uusi kevät koittaa ja tarjoilee taas antimiaan. Jokaisella vuodenajalla on omat rakastajansa, sillä joku on vank-kumaton kevään lapsi, joku kesän, joku syksyn, joku talven. Toisissa maissa on tippukiviluolat. Meillä Suomessa jään ja veden pakkasessa muodostuvat upeat jääpuikkoveistokset. Luonto on fyysisesti, sekä psyykkisesti ihmistä hoitava; puoli-tuntia luonnossa vastaa hyvinkin puoltatoistatuntia psykiatrin vastaanotolla. Helmikuun auringossa kimalteleva lumi on maan kuninkaallinen kruunu. Kun syksyn synkkyys vaihtuu talven valkeaan lumivaippaan valahtavat maahan kahleet, jotka syksy on ympärillemme sitonut. Maaliskuussa syntyneenä minä rakastan juuri tuota kuukautta, se on täynnä toivoa tulevasta, uudesta ihanasta kesästä

Kaija Munne

Säilyttäköön Uusi Vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat.

Tuula

SYKSYLLÄ 2020 Luoja ottaa pensselin suureen käteensä; värjää pensaat ja puut ruskan värisiksi, punaisiksi ja keltaisiksi. Sateesta huolimatta lähden ulos. Laitan sadetakin päälle ja saappaat jalkaan, annan syyssateen suudella kasvojani, syystuulen puhaltaa mielestäni pois korona-ahdistusta, pelkoa tuntematonta kohtaan. Ulkoa sisälle saapuu tyynempi ihminen. Sytytän kynttilän, keitän teen, käperryn sohvan nurkkaan lukemaan. Katseeni osuu kynttilän ylöspäin kohoavaan liekkiin, ajatukseni tavoittavat taivasta; sydämestä nousee hiljainen kiitos Luojalle tästä hetkestä; kodin lämmöstä, ihmisistä joita rakastan, jotka minua rakastavat. Juuri tällä hetkellä asiat ovat hyvin. Syksyn sylissä on autuas olo! Turvallista ja siunattua syksyä kaikille!

Kaija Munne

Kuulin käen kukkuvan luulin Liisan nukkuvan hän silmiänsä availi aapiskukkoa tavaili.kouluun kiire oppimaan ystäviä tapaamaan pian osaan lukea nyt jo hyvin pukea a ja e jo osataan sanoja koulussa tavataan. Keväällä hypitään narua pihalla ja koulussa sekä vähän barbia pojat potkii palloa

Eeva-leena

Syksy virittää hiljaiset soittimensa kaipuu laulaa soolon

Pekka Makkonen

Uuteen aamuun taas herätä saa.
Kesän valossa kylpee maa.
Uusia polkuja taas elämä näyttää
ja mielen kiitollisuudella täyttää.

Seija

Jalkojani tanssittaa, heitän ilosta kärrynpyörää ja nappaan auringon syliin hajaannun ruohoon tutkimaan pieniä ihmeitä, lennän leppäkertun siivellä kapuan oravana puuhun, liu\’un lehmuksen lehtiin ja lehautan leivosen lentoon nakuttamaan pilvenreunaan saattelemaan kesäsateen liftaan sadepisaraan, keinun vehnäntähkässä ja virnistän auringolle.

Heinikoivu

Leppälehto on minun kotani askelissa lempeän leinikin teriöt lakanani koiranputkien pitsi Mielessäni maistan kypsyvän mansikan makean ja imen itseeni vehreyden täyteyttä Jänönpesän piilossa ujot korvat kun kuljen kurjen askelissa viilenevä ilta viittanani kellona käen kukunta ja enkelit kirjovat iltapilviä aamuun

Heinikoivu

Siellä on minun omenapuuni, solisevan puron rannalla, jossa tuulien huilut yhtyvät satakielen säkeisiin. Siellä puu kasvaa kultaisia kukkia ja hopeisia hedelmiä, jotka soivat hiljaa, kun keijut tanssivat lehdeltä toiselle. En minä niitä hedelmiä taskuuni poimi, vaan poimin puron kirkkauden, tuulen silkkisen kosketuksen, linnunlaulun heleät värit ja kesän kutsuvan kuulauden, että milloin tahansa löydän tien takaisin.

Mervi Heinilä

Räntäseula seudun päällä,
saappaan alla lotinaa,
lantajuova järven jäällä — kesä tulee, ihanaa!

-Lauri Viita

Virpi