Ikääntyvä ihminen
Ikääntyvä ihminen
Miettinytpä olen moista,
ei ihmisjärki aina loista.
Muka kiire päälle pukkaa,
aika valuu, – menee hukkaan.
Omatunto usein kuiskaa:
Terveyttäkin pitäis muistaa”.
Päivät kuluu paljon tyhjään,
tarpeetonta usein nyhjään,
pöytä täyttyy papereista
kokouksista kuluneista.
Siinä huomaa vaimo-rukka,
ei ole enää mikään kukka!
Joku kilo pitäis poistaa,
ja namusien syönti voittaa.
Tuo aatos usein mieleen palaa
mitä tekis, -miettii salaa:
Mistä löydän innokkuutta?
liikkumiseen mielekkyyttä?
Mietin vielä päivän, kaks’,
jos tulis tieto varmemmaks!
Mutta laihdun, – usko pois,
näin suurena en olla voi.
Kun herään aamuun seuraavaan,
rintaa jokin ahdistaa.
Sikspä luokse tohtorin,
nyt kuljen raskain askelin.
Mitataan ja tunnustellaan,
hän taulukoihin mua vertaa.
Lausuu sitten sanat nuo;
paine korkea on tuo.
Sokeriakin löytyy liikaa,
nämä sinua nyt piinaa.
Miks’ uskonut en heti tuota?
Nyt terveyttä ei takas tuoda!
Syön pillereitä aamuin illoin,
ei mikään ole niin kuin silloin.
Viisaampi oot sinä varmaan?
Ethän mene samaan harhaan?
Yks vain on MINÄ jokaisella,
siks’ hoida sitä hellyydellä.
Huollat autoo, maalaat talon,
miks’ itses’ unohdat sä pahoin?
Jos hoitamatta itses jätät,
pian ruostunut oot romuläjä.
-Elisabet
Seija