Hääruno 2

Hääruno 2.

Se ei riipu vuodenajasta, eikä katso kelloon tai säähän,
sillä rakkaus iskee korkeelta ja lyö hamarapuolella päähän.

Ei ollut Jukka paikalla, kun ol´ juhannus ja Mikolla bileet.
Mutta Ritaniemen vieraskirjassa, oli Aikun kiitosten hileet.

Mutkan kautta, vakaasti toisiaan kohden, toi kohtalo heitä silloin,
ja Aikun kirkkaita tähtisilmiä, muisti Jukka kiihkolla illoin.

”Ja vaimokshan tuo, Aikku kulta, minulle komialle joutaa,
ja elämän virtaa kuljemme, minä huopaan ja Aikku soutaa”

Tuli Jukasta ”maailman viisain mies” eli insinöörin planttu
ja Aikusta lääkäri – tohtori siis, sillä leikkaa niin terävästi lanttu.

Ja yhteistä heillä on paljonkin: patikointi ja pyöräilyretket.
Mutta Jukan mielestä parhaimmat, on ne yhteiset intiimit hetket.

Gynekologiksi Aikku halajaa, siinä syntymän ihmettä näkee.
”Hyvä jobi se olisi mullekin” sanoo Jukka ja velmusti pätee.

Kummilapsia heillä on tuplasti, pikku Antti ja suloinen Iina.
Nyt Aikun vatsaa tiirailemaan ja aletaan kyselypiina.

-Anita Polkutie