Vesa-Matti Loirin muistoruno:
Minun elämäni Elokuun auringon säteet vielä lämmittää, kesä vielä jatkuu, minä joudun lähtemään; elämän esirippu nyt minulta sulkeutuu, silmäni kiinni painuu, sielu uuteen kulkeutuu. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, kuin pieni lapsi synnyn uudelleen; Sieluni matkaa uuteen ja toivoa saan, siellä rakkaani edesmenneet kohtaan uudestaan. Elokuun auringon säteet vielä lämmittää, kiitollisin mielin ajattelen elämää; kaikkeni itsestäin annoin, taiteen alttarille toin, taiteen maljan pohjaan saakka join. En kuvitellut olisi voinut muuta elämää; toivoa tahdoin jakaa, en mitään enempää. Roolityöni kaikki täydesti suoritin, kun huilua soitin, lauloin, kun urheilin, sen kaiken tein täysin sydämin, samoin kuin rakastin. Elokuun auringon säteet vielä lämmittää, kiitollisin mielin ajattelen elämää. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, kuin pieni lapsi synnyn uudelleen; Sieluni matkaa uuteen, mutta taiteeni jää, sen kautta voinette ymmärtää: Minun elämäni ei olisi ollut täysi ollenkaan, jos en olisi saanut teille esiintyä ja teitä rakastaa. Koko sydämestäin annan teille kiitoksen; te teitte elämästäin miehen mittaisen. Elokuun aurinko teille paistanee, elämä jatkuu edelleen. Pois pyyhkikää nyt kaikki kyyneleet ja kuunnelkaa kun kesätuuli lempeästi puhaltaa; saatatte kuulla minun huilua soittavan ja tavoitatte soinnuissa sanan: ”Rakastan.”
Kaija Munne