Kotiranta
Kotiranta!
Taas aurinko kun paistaa,
käy askeleeni mun,
tään tutun järven rantaa.
Haaveissain usein näin saan,
tulla rantaasi astelemaan.
Kiven nään,
jolle mä silloin uimalla kai,
pääsin vain.
Kahlaten nyt kivelle tuon,
päästä mä voin.
Tuol pintahan nyt nousee,
uikku töyhtöpää,
sitä katsomaan jään.
Suojassaan ääntelee sorsa
kai opettaa poikasiaan.
Huudon tuon kuulen mä sääksen,
se kaartaa näin, järvelle päin.
Uljaana käy se ulapalle, saalistamaan.
Kun näin unelmissain kotijärven mä nään,
niin miettimään silloin mä noita seutuja jään.
Vei pois polkuni mun kauas rannoiltas sun,
Mut vielä joskus palaan kotiseudulle mun.
Nukkuu tuuli omaa untaan,
kuin peili pinta veen,
on hiljaa lehdet puun.
Muistan sen, pienen pojan onnen,
nousta kivelle näin onkimaan.
Ranta tää nyt pienempi on,
ja kivikin noin lähellä on.
tai muistan kai, sittenkin,
mä väärin vain.
MaBy