Et ole sittenkään yksin Tulee päiviä
”Et ole sittenkään yksin” Tulee päiviä, jolloin et jaksaisi jatkaa tätä yksinäistä, mutkaista matkaa. Niin raskaalta kulkea tuntuu tie, et ehkä tiedä, minne se vie. Ne,jotka kulki sen aikanaan, eivät palaa takaisin kertomaan miten surujen metsässä suunnistetaan, kuinka ikävän portit avataan tai koska ja missä tavataan. Se on paikka, josta vaietaan… Vai onko juuri tuo oksa tässä rakas käsi kättäsi etsimässä? Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet, ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet, hyväilee sinua rakkaat huulet. Hänen hymyään luontokin hymyilee, puhu ystävä, kyllä hän kuuntelee.
(Teksti postikortissa)
Heli