Koronan kirous
Koronan kirous. Carussa koronaa, kototona komerossa. Ei koske kurkkuun, ei vuoda nenä. Kuolla voi kuitenkin, Luoja meitä muistuttaa. Elämän kuoleman kilvasta, kohti uutta olemusta. Jos nyt Covid kamppaa, on halu täällä jatkaa. Siis sinne vällyyn sängyn, sekaan untuvin ihanin. Siis ei vaunuun vainaan, kärryyn kalman kanttorin. Ei linnun lauluun kalmiston, ei talven lumivaipaston. Ei syyssynkän ajan, ei kevään kimaltavan. Vaan muiden mukaan, kyytiin muiden matkaan. Jotka juoksua täällä jatkaa, kulkuaan pitkin matkaa. Joukossa omien armaiden, ei kavalan taudin kaataneiden. On omat eväät kassissa, elon toivoa kainalossa. Ei virus viheliäs vasussa, vaan tahto halu tuluksessa. Maskia, ysköstä uhkan, pilviä pienten pisarain. On kuraruiskua, rokotetta, valhetta onnen amppullin. On maskia monenlaista. Kangasta paperia pellavaa. Kypärää kuudenlaista, muovisuojaa kumisaapasta. Tiedetään taidetaan, mutta me vain arvaillaan. Pekka Ala-Prinkkilä
Pekka Prink