Rakastetulle
Rakastetulle
Olin kauan yksin, itseksein,
en kaivannut vierelleni mitään.
Olin varma, että seuraksein
ei tarkoitettu ollut ketään.
Yht’äkkiä oot sä edessäin
elävämpänä kuin koskaan.
Olit kulkenut vanavedessäin,
jalat hipoen joen pohjaa.
Ei kumpikaan meistä ymmärtänyt
tätä asiaa ihmeellistä.
Sun kuvasko varkain oli piirtynyt
mun sydämeni eteisessä.
Katsoin silmiisi siniharmaisiin,
ei ollut enää epäselvää.
Miksi me olimme vierekkäin,
miksen enää pelkää.
En tarvinnut siihen sanoja,
kertoakseni aatokseni sulle.
Katsees arka ja sielusta lähtöisin,
lupasi kaiken mulle.
Miten voikin olla erilaista
tämä rakkauden tunne juuri.
Kuin kyseessä olisi asia uus,
tämä vilpitön rakkaus suuri.
En osaa sanoiksi pukea,
sitä mitä tunnen sua kohtaan.
Onneksi tiedät mun katseesta,
olet osunut sydämeni herkimpään kohtaan.
Haidi