Askel pienoisen arasti käy
Askel pienoisen, arasti käy.
Luo katseen arkkuun,
tuo poika pienoinen.
Tuollako isi? kysyy hiljaa hän.
Kyynel poskelleen vierii,
silti katseellaan etsii.
Ei isiä näy, kanssa enkelten käy.
Katseen painaa, laskee seppeleen.
Suru suunnaton,
täyttää pienen sydämen.
-Jari
Johanna