Isälleni
Isälleni
Syksyiset päivät talveksi muuttuu,
pienestä kodista asukas puuttuu.
Vanhuus ja sairaus huonoksi veti,
nyt olin paikanasi on oma peti.
Väheni voimat masentui mieli
kankeasti puheeseen taipui kieli.
Tahtoi jo haudan lepoon päästä,
miks luoja ei lastansa vaivoilta säästä.
Kuoleman varjot jo kasvoillas näin,
kun kotona katsomaan sinua jäin.
Tuonelan enkeli kannoillas hiipi,
sua kosketti melkein sen tumma siipi.
Jospa jo koittaisi matkasi pää,
loppuisi tuskainen elämä tää
Vielä kun jaksat hetken verran,
ikuisen unen saat luona herran.
Kultaiselle isälle Pirjo
Pirjo