On Keskiyö taas tiedän sen
On Keskiyö taas tiedän sen,
isän haudalle kävelen.
Kynttilä päällä kivien,
kivissä nimet uhrien.
Mä kyykistyn ja ojennan,
haudalle ruusun hohtavan,
isääni vielä muistutan,
häntä aina rakastan.
Haudalta nousen itkien,
kyyneleet päällä poskien,
lähden ja vielä katselen,
isäni hautaa muistelen.
Sä Elät Sydämessäni mun
tahtoisin vielä nähdä sun,
kuinka sä mulle hymyilit ja rakastit.
Jenni