Kuin virta vuolas tyrskyineen
Kuin virta vuolas tyrskyineen
on nuoruutemme retki.
On tunnettu niin surujen
kuin onnemmekin hetki.
Näin ystävien seurassa
on hyvä tehdä matkaa
ja aina tielle aikuisuuden
heidän kanssaa jatkaa.
Sai joskus nostaa ystävää
kun jaksanut ei vaeltaa
ja kanssa murheen kyyneleiden
kulki tietä tuskaisaa.
Mut usein tuen ravitsija
olin itsekin
kun asiat ei menneet
niin kuin luulin, halusin.
Vaan silti läpi pettymysten,
vastoinkäymisten
ollaan aina selvitty
niistä oppien.
Nyt vahvemmaksi ollaan tultu
murheet kestämään
ja opittu se että nekin
kuuluu elämään.
Jää usein niistä arpia
ja mieleen katkeruus
ja kaiken tarkoitus on
meille pelkkä salaisuus.
Mut muistammehan kuitenkin
ne sanat lupauksen,
et iäti on kanssamme
Luojamme ikuinen.
Ei kukaan tiedä koska
kukin oman vuoron saa
vaan tahdon luottaa että
kerran sekin annetaan.
Siis nauttikaamme ajastamme
kulta-nuoruuden
ja yhteys ystäviimme
säilyä saa läheinen!
Kulkija